Kuvittele tilanne, jossa olet menossa ensimmäistä kertaa pitämään hybridiopetusta. Jos olet ehtinyt valmistautua tilanteeseen, olet todennäköisesti suunnitellut, miten toteutat opetuksen. Yhtä hyvin tämä tilanne on voinut syntyä myös nopeasti ja et ole ehtinyt juuri valmistautua. Muistan hyvin nämä kokemukset omilta kouluttajavuosiltani, ja tunne ei todellakaan ollut aina miellyttävä. Suurin pelko ainakin minulla oli siitä, toimiiko tekniikka ja saanko opetuksen vedettyä läpi niin, että kaikki pysyvät mukana opetuksessa. Tässä asetelmassa kouluttaja on kuin sirkustirehtööri, jolla on monta palloa samanaikaisesti ilmassa. Kun jongleerausta kokeilee ensimmäistä kertaa, harva saa pallot pysymään ilmassa yhtä aikaa.

Ihminen oppii kokeilemalla ja harjoittelemalla. Ei hybridiopetustakaan voi osata ilman näitä ja miksi pitäisikään. Hybridinä opettaminen on uusi taito, jota saa ja pitää voida harjoitella. Itseohjautuvuuden ihannointi yhteiskunnassa on johtanut hieman valheelliseen käsitykseen siitä, että meille työntekijöille asiat syntyvät sormia napsauttamalla. Myös oman osaamisen kehittämiseen tulee olla aikaa ja työnantajan on luotava työntekijälle siihen mahdollisuus. Tulee olla mahdollisuuksia kokeilla ja harjoitella. Epäonnistuakin ja oppia myös siitä.

Olemme olleet mukana HAVE hankkeessa (Hybrid classrooms in Adult and VET Education, Erasmus+), jossa on kehitetty hybridiopetusta omassa organisaatiossa. Hankkeen aikana olemme huomanneet selvästi hybridiopetukseen liittyvän muutoksen. Aiemmin sana hybridi herätti monesti negatiivisia mielipiteitä ja samanlaisia hikipisaroita otsalle kuin alussa kuvailin. Nyt asenneilmapiiri on muuttunut ja huomaan sen selkeästi omassa työssäni digipedamentorina. Hankkeella on ollut tässä muutoksessa iso merkitys.

Kouluttajat tarvitsevat käytännön tukea hybridiopetukseen. Valmennus ei yksin riitä, vaan osalle tärkeää on se, että voi pyytää jonkun esimerkiksi opetuksen alkuun mukaan. Merkityksellistä on yhdessä tekeminen, joka saa aikaan myös yhteisöllisyyden kokemuksia. Oikea-aikainen tuki lisää turvallisuuden tunnetta, joka puolestaan mahdollistaa oppimisen. Kun on mahdollista kokeilla ja harjoitella sallivassa ja turvallisessa työilmapiirissä, on mahdollista myös oivaltaa. Oivallukset ovatkin yksi keskeinen asia siinä, kuinka hahmottaa jonkun asian osaksi omaa työtään. Mikäli kouluttaja kokee hybridiopetuksen sopivan omaan työhönsä ja opetusaiheeseensa, sekä löytää oman tavan toteuttaa sitä, se lisää myös minäpystyvyyden kokemuksia.

Niin kuin monessa muussakin asiassa, myös hybridiosaamisen kehittämisessä mennään pienin askelin eteenpäin. Myönteiset kokemukset lisäävät halua oppia lisää ja kehittyä. Muuttuvassa oppimisen maisemassa tarvitaan uudenlaisia taitoja sekä kykyä ajatella ja toimia joustavasti. Henkilöstöä ei kuitenkaan tule jättää tässä asiassa oman onnensa nojaan, vaan näissä tilanteissa korostuu erityisesti tuen ja yhdessä tekemisen merkitys.